"Oi, sanoi siili, olen tunteellinen siili, olen hyvä, kiltti, hellä. Ja kelläpä, kellä on vastaansanomista? Se vain on surullista, että piikkikuoren alla siilin hellyys piili.
Oi, sanoi siili, olen surullinen siili, niin yksinäinen jotta! Ja se on aivan totta: Se yksinänsä eli ja piikein piikitteli, ja piikkikuoren alla sitten itkeskeli."
Tunteiden vuosi, tunteellisten siilien vuosi - sellainen tämä on todellakin ollut. Täynnä monenlaisia tunteita, joiden keskelle meidät heitettiin kuin kylmään veteen. Lupaa kysymättä ja vaatimuksena oppia uimaan omien ja muiden kokemien tunteiden ristiaallokossa. Ikävän, pelon, yksinäisyyden ja epävarmuuden. Ilon, rohkeuden, rakkauden ja toivon. Samanlaisina ja kuitenkin aivan erilaisina - omien piikkikuortemme alla yhtä aikaa hellyyttä kaipaavina ja niin kovin yksinäisinä.
Ikävä ja pelko - nuo kaksi tunnetta ovat kulkeneet mukanani hyvin vahvasti kuluneen vuoden aikana. Ihmisen, kosketuksen, läheisten ja yhdessäolon ikävä. Fyysinen ikävä yhteisen pöydän ääreen kirkossa ja kotona. Sydämeen kirjottu kaipaus halata kohdatessa - tai ainakin kuulla ääni, nähdä hymy ja kehonkielen moninaiset vivahteet muutoinkin kuin ruudun takaa tai puhelinlinjojen välityksellä. Henkinen tarve kulttuuriin ja taiteeseen, livemusiikin nyansseihin, teatterin taikaan, yhteisen sielua ravistelevan hetken jakamiseen.
Ikävän kanssa käsi kädessä on kulkenut pelko. Sairauden, kuoleman, läheisyyden ja oman itsensä pelko. Miten pidän rakkaani ja läheiseni turvassa? Kuinka säätelen itsessäni herääviä monenlaisia tunteita? Osaanko palata "normaaliin" kun sen aika on vai jääkö sisälleni kytemään epävarmuus? Onko pyhä huolettomuus mennyttä aikaa, joka ei palaa? Vai opinko luottamaan uudelleen itseeni, ihmiseen ja elämään?
Ikävä ja pelko - nuo kuluneen vuoden kaksi vahvaa tunnetta haluan pitää mielessäni myös tulevaisuudessa. Haluan muistaa sen, että ikävä ja pelko ovat osalle meistä hetkittäisiä ja ohimeneviä tunteita. Toisinaan vaikeita ja toisinaan hyvällä tavalla meitä haastavia ja eteenpäin kannustavia. Ne auttavat meitä tuntemaan itsemme yhä paremmin, vahvistavat ja ovat positiivisten tunteidemme peilejä. Ikävä luo myös toivoa ja pelko rohkeutta.
Mutta erityisesti haluan muistaa sen, että osalle meistä ikävä ja pelko ovat jokapäiväisiä tunteita. Sydämeen asettuneita kutsumattomia vieraita, jotka kuluttavat henkisiä ja fyysisiä voimavaroja miten itse haluavat ja jättävät jälkeensä yksinäisyyden. Yksinäisyyden, jonka aiheuttamia haavoja moni tulee kantamaan mukanaan pitkään ja joita suojamaan on muodostunut pisteliäs piikkikuori. Mutta kuori on vain kuori, olipa siinä piikkejä tai ei. Tärkeää on se, mitä kuoren alla on - tunteellinen siili, tunteellinen sinä ja minä.
Runo: Kirsi Kunnas - Tunteellinen siili
Kommentit
Lähetä kommentti