Arvaa mitä?

 
Putous-ohjelman tämän kevään ehdoton lempihahmoni on suloistakin suloisempi Tanhupallo. Tanhupallo valloitti sydämeni olemalla äärimmäisen aito ja tunnistettava hahmo, jonka esikuvia uskoisin jokaisen meistä kohdanneen elämämme aikana. Omassa perheessä, ystäväperheessä, suvussa, päiväkodissa, kaupan kassalla tai julkisissa liikennevälineissä. Tanhupallo osaa ottaa oman tilansa vain olemalla läsnä, liikauttamalla merkitsevästi varpaitaan tai nenänpäätään, pyöräyttämällä silmiään tai kertomalla perheensä arjesta rehellisesti ja vailla suodatinta alkusanoilla "Arvaa mitä?" Mitä mahtaisikaan tapahtua, jos me aikuiset olisimme yhtä rehellisiä? Mitä me uskaltaisimme itsestämme kertoa? Ja missä kohtaa häpeä ottaisi meistä yliotteen vai ottaisiko se? Mitä sinä haluaisit kertoa Tanhupallolle?

 
Arvaa mitä? Minua pelottaa. Minua pelottaa elämän rajallisuus ja se, että joudun luopumaan läheisistäni. Minua pelottaa se, että asioita jää sanomatta. Minua pelottaa se, että unelmani jäävät toteutumatta. Minua pelottaa, että olen käyttänyt aikani vääriin asioihin ja jättänyt kakkossijalle ne kaikkein tärkeimmät - puolison, lapset, perheen, ystävät ja ennen kaikkea itseni. Minua pelottaa uudet alut. Minua pelottaa vanhaan jämähtäminen.
 
Arvaa mitä? Minuakin voi satuttaa ja minua sattuu. En ole lainkaan niin vahva miltä saatan näyttää. Olen rakentanut ympärilleni kuoren, jonka alle kätken salaisimmat pelkoni ja pettymykseni. Kuoren, joka suojaa minua ja saa minut jaksamaan. Mutta aina välillä tuo kuori murtuu ja joskus liiankin helposti. Sinäkin voit sen murtaa - ja jopa tietämättäsi. "Kyllä se siitä.", "Sinähän olet vielä niin nuori." tai "Mutta sinähän olet nainen ja hän mies." Pieniä yksinkertaisia sanoja liitettynä yhteen lauseiksi, mutta sellaisella tavalla joka nakertaa ja satuttaa - tahdoitpa sitä tai et.
 
Arvaa mitä? Olen elämässäni risteyskohdassa, jonka uutta oikeaa suuntaa en vielä tiedä. Elämä on täynnä uusia alkuja ja mahdollisuuksia. Sulkeutuvia ovia ja avautuvia ikkunoita. Monenlaisia kohtaamisia, jotka johtavat uusiin kohtaamisiin, uudenlaiselle kasvun tielle ja itsensä löytämisen polulle. Risteyskohtia on ollut elämässäni ennenkin ja joskus olen tehnyt oikean ratkaisun suunnan valinnassa, joskus taas väärän. Risteyskohta antaa myös mahdollisuuden menneen arvioinnille ja taaksepäin katsomiselle. On hyväksyttävä se, mitä on tapahtunut. Ja silloin ja vasta silloin, voi ottaa uudet haasteet vastaan vapaana menneestä.
 
Mutta ennen kaikkea, arvaa mitä? Tällä hetkellä olen todella kiitollinen. Olen kiitollinen elämästä. Rakkaudesta. Puolisosta ja lapsista. Terveydestä. Työstä. Vapaa-ajasta. Luonnosta. Ja ennen kaikkea ihmisistä. Perheestä, joka ottaa minut vastaan juuri tällaisena kuin olen. Ystävistä, jotka nostavat minut maasta kerta toisensa jälkeen kannustaen, tukien ja juuri oikeat sanat löytäen. Olen myös äärimmäisen kiitollinen kaikista niistä ihmisistä, joiden kanssa yhteisen sävelen löytäminen ei aina ole ollut helppoa. Olen kiitollinen koulukiusaajista. Jopa hyväksikäyttäjästäni. Koska he ovat tehneet minusta tämän naisen, joka olen tänään. Tämän rikkinäisen, mutta ehjän. Kokonaisen, mutta paloista kootun. Vahvan, mutta herkästi särkyvän. Rakastavan, mutta vaille rakkautta jäämistä pelkäävän. Ihmisyyttä kunnioittavan ja erilaisuutta etsivän. Minut.   



Kommentit