Kävin viikonloppuna katsomassa musikaalia, jonka näyttelijäkaarti oli minulle entuudestaan vieras. Oli myös äärimmäisen virkistävää olla muiden katsojien joukossa yksin, tuntemattomana, ja antaa omien ajatusten lipua vapaasti musikaalin sävelmien seassa. Puoliajan koittaessa kiiruhdin etukäteen tilaamani väliaikatarjoilun luo ja upotin haarukkani suussa sulavaan suklaakakkuun meneillään olevasta papiston paastosta huolimatta. Pöytien läheisyyden vuoksi naapuripöydässä käyty keskustelu näyttelijöiden suoristuksista kantautui myös minun korviini ja suklaakakku juuttui hetkeksi kurkkuuni kuullessani kommentin: "No, se blondi tiimalasi oli kyllä valittu rooliinsa vain muodollisen pätevyytensä vuoksi." 1 + 1 = 2? Blondi + tiimalasi = muodollisesti pätevä?
Väitän, että naisen asema suomalaisessa yhteiskunnassa on edelleen epätasa-arvoinen huolimatta siitä, että meillä naisilla on ollut vuodesta 1906 yleinen ja yhtäläinen äänioikeus kolmantena maana maailmassa ja ensimmäisenä Euroopassa. Tiedän, että naisen asema kirkossa herättää edelleenkin voimakasta keskustelua huolimatta siitä, että ensimmäiset naiset saivat pappisvihkimyksensä jo tasan 30 vuotta sitten. Pelkään, että meillä on vielä pitkä matka tilanteeseen, jossa ei ole nais-etuliitteitä, "muodollista pätevyyttä", uupumiseen saakka jatkuvaa pätevyyden todistamisen ja feminiinisten piirteiden peittämisen tarvetta. Unelmoin, että mahdolliset lapsenlapseni elävät maailmassa, jossa tätä kysymyksenasettelua, eriarvoisia euroja, sukupuolijaottelua ja #Metoo-kampanjoita ei enää ole eikä niitä tarvita.
#Metoo - liekö maailmassa kovinkaan montaa hästägiä, joka olisi herättänyt näin voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan? Joka olisi rikkonut ikiaikaisia muureja ja rakentanut uusia ja entistä paksumpia? Joka olisi tahtomattaan vahvistanut feministien ja sovinistien jakolinjoja? Joka olisi avannut vanhoja haavoja ja aiheuttanut uusia? Viikko viikon ja kuukausi kuukauden jälkeen uhrit ovat saaneet äänensä takaisin yksi kerrallaan tai suurempina joukkoina, naamiot ovat pudonneet kasvoilta ja niiden takaa on paljastunut raadollinen todellisuus. #Metoo on ylittänyt ikärajat, valtioiden rajat, yhteiskuntaluokkien väliset rajat ja somekuplien rajat. Kauhistelun määrä on ollut loputonta. Selittelyn määrä - melkoista. Vaikenemisen määrä - liiallista. Rehellisen ja rakentavan keskustelun määrä - liian vähäistä. Miten #Metoo voisi olla #Wetoo?
Väitän, että moni meistä edelleenkin joutuu häpeämään kokemaansa vääryyttä - olipa se sitten pahoinpitelyä, vähättelyä, seksuaalista hyväksikäyttöä, alistamista tai kiusaamista. Ja väitän, että tätä häpeää ovat kantaneet sukupolvet ennen meitä ja sitä tulevat kantamaan myös sukupolvet meidän jälkeemme. Häpeää, joka salpaa hengityksen, saa posket punoittamaan ja suun kuivumaan. Häpeää, joka johtuu siitä mitä meille on tehty ja häpeää, joka nousee siitä mitä itse olemme tehneet. Koska #Wetoo. Koska inhimillisyys, koska raadollisuus, koska kateus, koska historia, koska me. Tiedän, koska olen itsekin miettinyt pätevyyden mittareita ja muotoja. Kyseenalaistanut motiiveja. Ihmetellyt sisäpiirejä. Kauhistellut "hyväveli" tai "hyväsisar" -verkostoja. Kokenut ulkopuolisuutta. Kaivannut hyväksyntää. Kyseenalaistanut itseäni. Koska #Metoo.
Apulannan "Koneeseen kadonnut" -kappaleessa lauletaan "Kehen sattuu ja kuinka paljon,
siitä kysymys enää tässä kai on. Kun on saavuttu siihen pisteeseen, ettei mikään ole varmaa." Ajattelen, että me olemme nyt siinä pisteessä, missä mikään ei ole enää varmaa ja se on pelottavaa. Ei ole lainkaan helppoa suostua siihen, että me emme ole ainoita joihin sattuu ja paljon. Voimmeko arvottaa kipua? Tulisiko meidän asettaa häpeälle hinta? Olemmeko valmiita maksamaan vaikenemisesta? Uskon, että jokainen meistä itkee. Vaikenee. Kipuilee. Pettyy. Tekee väärin. Mutta ymmärrys, rakkaus, anteeksianto - se ei ole meiltä pois. Se rakentaa. Se korjaa. Se puhdistaa. Ja jos et pysty antamaan anteeksi toiselle, niin anna edes anteeksi itsellesi.
Koska #Youtoo - olitpa "muodollisesti pätevä" tai et.
|
Kommentit
Lähetä kommentti