Sukupuoleton pappeus

 
 
David Hayward on kanadalainen teologi, jolla on pappiskokemusta yli kolmenkymmenen vuoden ajalta erilaisista kirkollisista yhteisöistä ja seurakunnista. Vuonna 2006 hän aloitti Nakedpastor -nimisen blogin, jossa hän käsittelee kirkon, kirkollisten yhteisöiden ja hengellisyyden maailmaa kirjoitusten, piirustuksien ja sarjakuvien kautta pyrkimyksenään haastaa ihmisten piintyneitä käsityksiä ja ennakko-oletuksia. Pääsiäisviikolla hän julkaisi sarjakuvan Jeesuksen seuraajina olleiden naisten merkityksestä ylösnousemussanoman levittäjinä ja tuo kuva (The Role of Women in the Resurrection) levisi sosiaalisen median maailmassa hyvin laajalti ja aiheutti paljon keskustelua. Keskiöön nousivat mm. kysymykset siitä, että olivatko naiset oikeasti ensimmäisiä ylösnousseen todistajia ja kuinka evankeliumit eivät ole yksimielisiä naisten roolista - miehet pyrkivät selittämään asiaa parhain päin. Blogistia pyydettiin myös vaikenemaan tästä asiasta, koska elämä olisi sitä kautta huomattavasti yksinkertaisempaa. Saadun palautteen pohjalta David halusi herättää lisää keskustelua ja piirsi rohkeasti seuraavan sarjakuvan naisten roolista saarnaajina suhteessa miehiin. Ja tämän jälkeen minä en enää halunnut vaieta - vaikka niin olisi ehkä parasta.
 

Kristinuskon ajatellaan saapuneen Suomeen n. 1000-luvulla sekä Skandinaviasta että Venäjältä, rakkaan lännen ja idän risteyskohdassa kun olemme. Meidän kirkkohistoriamme mukaisesti kristinuskon suuret olivat miehiä, piispoja ja pappeja, jotka Jumalan tahdon mukaisesti ja Raamatun sanaan nojaten saarnasivat, kastoivat, vihkivät, siunasivat ja ehtoollisen oikein toimittivat sekä Herran nuhteessa elivät, aamen. Toki vuosien saatossa muutama nainenkin oli sanaisen arkkunsa avannut ja Raamattua tulkinnut, mutta nämä nyt olivat oikean saarnamiehen rinnalla ennemminkin hurmoshenkistä ja hysteeristä puhetta, jossa Pyhä Henki vaikutti enemmän kuin oikea oppi. Naisten roolia lasten kristillisessä kasvatuksessa ja diakonian kautta toteutetussa laupeudentyössä ei kukaan kiistä missään nimessä, mutta että saarnaajia - Herra meitä heiltä varjelkoon! Maria Åkerblom, Pohjanmaalla 1900-luvulla vaikuttanut horrorsaarnaaja, kannusti kuulijoitaan aikanaan jopa murhayrityksiin ja eipä hänestä kauas jäänyt Alma "Äiti" Kartanokaan, joka oli tunnettu maailmanloppua povaavista saarnoistaan ja lapsisaarnaajien katraasta, jota koulutettiin tehtäväänsä mm. seksuaalisen alistamisen ja pahoinpitelyn myötä. Jos tulos on tämä, niin nainen pysyköön lestissään ja kaukana pappisvirasta, eikö?
 
Vuosien saatossa tasa-arvo pesiytyi ja levisi myös meidän kristinuskoomme yhteiskunnallisten muutosten myötä kuin varkain ja naiset saivat aluksi toimia lehtorin ja lopulta 1988 alkaen papinvirassa. Kirkko oli vihdoin tullut pisteeseen, jossa kirkon jaloa paimenvirkaa toteuttivat molemmat sukupuolet ja sukupuolioletetut, halleluja! Oltiin pisteessä, jossa kaste, ehtoollinen ja muut kirkolliset toimitukset olivat päteviä sukupuolesta riippumatta. Pisteessä, jossa ripin anteeksiannossa Jumala vaikuttaa papin, ei sukupuolen kautta. Pisteessä, jossa pappeuden ydin oli sydämessä ja ajatuksissa, ei navan alla. Pisteessä, jossa Sanan selittäminen, teologinen reflektointikyky ja saarnataidot olivat yliopisto-opintojen, teologisen studeeraamisen ja eletyn elämän suloinen kombinaatio - yhtä uskottavaa miehen, naisen ja kaikkien muidenkin sukupuolien suusta. Tai näinhän me luulimme ja siihen meidät saatiin uskomaan ainakin hetkeksi. Mutta miten asia onkaan tänään, aikuisten oikeasti ja käsi Raamatulla? 
 
 
Minulle itselleni jumalanpalvelus, saarnaaminen, kirkolliset toimitukset, sielunhoito ja kristittynä eläminen ei ole koskaan ollut sukupuolitettu asia ja navan alla olevaa en ole edes halunnut ajatella - ihan vain siksi, että se ei kuulu minulle eikä liity kyseessä olevaan asiaan millään lailla. Tunnustan samalla, että en kyllä muutenkaan elämässäni ja ihmisiä kohdatessani ole tuota asiaa liiemmälti pohtinut, korkeintaan joskus teini-iän ihastumisten huumassa. Ihmisiä olemme kaikki tyynni, eri sukupuolta ja hyvä niin. Saarnagenressä ajattelen, että saarna voi olla loistava, ajatuksia herättävä, ajatukset karkailemaan saava tai tappavan tylsä saarnaajasta riippumatta. Kaikkia näitä olen kuullut eri sukupuolilta ja kaikkia näitä olen myös itse pappina saarnatuolista ja useamminkin keskikäytävältä ladellut - Herra minua siinä armahtakoon ja seurakuntalaiset joskus liian kiireistä työkalenteria ymmärtäköön. Toivon myös sydämestäni, että saarnani taso, kieli, vertaukset, pääpointit ja esitystapani eivät olisi olleet arvion kohteena ajatuksella "koska naispappi". Haywardin  naispappien saarnaamiseen liittämiä ajatuksia "En kuule mitään mitä hän sanoo.", "Hänen ulkonäkönsä ei miellytä minua.", "Kenen kanssa hän flirttaili päästäkseen tänne?", "Yök, hän hikoilee." tai "Ketäköhän hän sijaistaa?" voi nimittäin kyllä - ja sanon tämän kaikella rakkaudella - liittää meidän papistoon kokonaisuudessaan. Edelleenkin sukupuolesta riippumatta ja hyvä niin, eikö?
 
Tänään, pääsiäisen riemuviikon jälkitunnelmissa, kevätauringon lämmössä ja ylösnousseen todistajana, iloitsen suunnattomasti pappeudestani ja jokaisesta kollegastani. Iloitsen erilaisuudesta, saarnanuoteista, nimimokista kasteen tai vihkimisen yhteydessä, unohdetuista uskontunnustuksista, lattialle pudonneista öyläteistä, rikkinäisistä sukkahousuista, kiristävistä pantapaidoista - papin elämän iloista ja suruista, ruusuista ja risuista, rosoista ja hiljaisista hetkistä. Samaan aikaan ärsyynnyn sukupuolittuneesta puheesta, epätasa-arvosta, ohitse kulkemisesta, selän takana puhumisesta, piiloviesteistä, selkään puukottamisista ja sukupuoltani arvioivista kommenteista. Ja ennen kaikkea unelmoin siitä, että sukupuoleton pappeus olisi pian totta sanan varsinaisessa merkityksessä. Niin, että pappi saa olla myös oman sukupuolensa edustaja. Niin, että papin  pätevyyttä arvioidaan CV:n ja työn jäljen perusteella. Niin, että naispappi ei kiipeä arvostettuun asemaan aina reittä pitkin ja mies ole äärimmäisen narsistinen kiipijä. Ja erityisesti niin, että jokaisen papin vastaus kysymykseen: "Käytätkö genitaalialueitasi viranhoidossa?" olisi "En."    
 
   
 

     
 
 


 

Kommentit