Suuri ja pieni sydän


"Kaikki on sattumaa tai mikään ei ole sattumaa.
Pieni sydän ei lyö sattumalta, eikä satuta ketään.
Sana satuttaa, sillä se saa sinut tuntemaan.
Kuinka pieni voi tuntea? Ja miltä pienestä tuntuu?
Ei tunnu tuska sattumalta. Satuta tunnotonta.
Miksi sanat sattuvat? Siksi, että tuntuvat sydämessä.
Isojen teot pienimmistä pienimpien sydämissä.
Ja siinä ainoassa omassa sydämessä.
Joka lyö jo kuudennelta viikolta kongiin asti.
Pieni sydän ei lyö ketään, eikä sitä saa lyödä.
Vaan rakastaa suurella sydämellä." - Timo Soini 12.8.2018
 
 
Kuten olemme viime aikoina saaneet blogikirjoituksista lukea, niin Timolla on suuri sydän - sydän, joka sykkii, runoilee, rakastaa, pitää ääntä kaikkein pienimpien puolesta. Sydän, joka vaalii elämää, kaikkea elämää. Sydän, joka haluaa taata jokaiselle mahdollisuuden syntyä tähän maailmaan. Sydän, joka on rohkeasti eri mieltä ja joka asettuu vastavirtaan. Sydän, joka haluaa rakentaa yhteistä tulevaisuutta - mutta kenelle ja keiden ehdoilla?
 
Timon suuri sydän ei syki minun kaltaiselleni naiselle. Naiselle, joka on saanut vihkimyksen papin virkaan. Naiselle, joka on rikkonut sukupuolellaan patriarkaattisen perinteen ja maskuliinisen apostolisen jatkumon. Naiselle, jonka pappeus on ajanut hänet vaihtamaan uskontokuntaa. Naiselle, jonka pieni sydän sykkii kirkolle joka päivä - joskus kiivaammin ja joskus arasti lepattaen. Koska tämän naisen sydän on yhtä aikaa pieni ja suuri, arka ja rohkea, hiljainen ja äänekäs.
 
Timon sydän ei syki minun kaltaiselleni naiselle. Naiselle, joka puolustaa jokaisen naisen oikeutta päättää omasta kehostaan - ilman ehtoja. Naiselle, joka on huutanut kuorossa #metoo. Naiselle, joka haluaa rikkoa silpomisen perinteet. Naiselle, joka puolustaa kaikkea elämää - äidin ja syntymättömän lapsen. Naiselle, joka haluaa suojella tyttöjä ja naisia miehiltä, joilla on liian suuri sydän.
 
Mutta minun sydämeni sykkii silti ja suuren sydämen sanat satuttavat sitä niin, että se tekee kipeää. Ymmärtämättömyys, mustavalkoisuus ja ylemmyydentunto saavat sydämeni käpertymään kokoon. "Pieni sydän ei lyö ketään, eikä sitä saa lyödä." Kuka on antanut oikeuden lyödä hiukan suurempaa sydäntä silloin, kun sitä on jo lyöty liikaa? 
 
  Kumpi saa jatkaa lyömistään - minun sydämeni vai vielä syntymättömän sydän? Kenen elämä on arvokkaampi - jo eletty vai elämätön? Tämän valinnan joutuvat tekemään vuosittain lukemattomat tytöt ja naiset tahtomattaan. Heiltä ei kysytä, että haluatko tehdä sen. Tämä valinta ei ole koskaan helppo ja se särkee sydämiä - pieniä ja suuria, ehjiä ja rikottuja, eläviä ja kuolleita.
 
Mutta rakas Timo, tämä valinta ei ole sinun eikä minun. Meidän valintamme on se, satuttavatko sanamme tämän valinnan edessä olevaa sydäntä lisää. Sinua lainatakseni: "Miksi sanat sattuvat? Siksi, että tuntuvat sydämessä."


Kommentit