How to sit with people


"How to sit with people." 
Tämän lauseen kuulin alkuviikosta perheneuvonnan koulutuksessa ja se on siitä saakka pyörinyt mielessäni. Yksinkertainen lause täynnä uskomattoman syvää viisautta. Lauseen suomentaminen ei tosin ole aivan yksinkertaista, koska myös sitä olen viikon ajan yrittänyt tehdä. Lauseen suora käännös "Miten istua ihmisten kanssa tai seurassa." ei mielestäni tavoita sitä laaja-alaista ajatusta, jonka alkuperäinen lause pitää sisällään. Voisiko lauseelle löytyä merkitys, jos sitä yrittäisi avata arjen kautta - miten elämme, toimimme ja olemme sekä yksin että yhdessä?


"How to sit with people." -lauseen yksi käännös voisi kuulua "Kuinka elää toisten kanssa keskellä arkea." Kotona, työpaikalla, kahvilassa, metrossa, kirkossa, muussa julkisessa tilassa tai kulkuvälineessä - ihmisten seurassa, joista osa on meille tuttuja, mutta osa täysin tuntemattomia ja vain hetkellisiä ohikukijoita. Miten me toimimme näissä tilanteissa? Viikon mittaisen henkilökohtaisen empiirisen tutkimusotannan perusteella havaitsin, että 80% ihmisistä kulkee lähestulkoon koko ajan älypuhelin tiukasti kiinni toisessa kädessä ja kuuloke kiinni vähintäänkin toisessa korvassa. Sillä oliko ihmisen seurassa joku toinen oli pieni vaikutus kännykän aktiiviseen silmäilyyn, mutta harmittavan usein vain pieni. Älypuhelin, tuo reaaliaikainen portti uutisvirtojen ja ihmisten mielipiteiden maailmaan oli vähintääkin kädenojennuksen päässä ja sen erilaiset kilahdukset saivat ihmiset joko kohottamaan kulmakarvojaan, nostamaan suupieltään tai liikahduttamaan hartioitaan. Valmius kilahduksen houkuttelemaan toimintaan oli enemmän läsnä kuin ihminen itse kulloisessakin tilanteessa. Ja näin huomasin myös toimivani itse - en aina, mutta liian usein. 

"How to sit with people." -lause jakautuukin arjessa siis kahden maailman, reaalisen ja sähköisen, kesken. "Kuinka elää toisten kanssa kasvotusten." ja "Kuinka elää toisten kanssa virtuaalisesti ja jopa kasvottomana." Halusimmepa sitä tai emme, niin yhä useammassa tilantessa nämä molemmat maailmat ovat osa meidän elämäämme. Työssä suurin osa juoksevista asioista hoidetaan sähköpostin, Messengerin, Whatsappin, Slackin tai muun sähköisen alustan kautta. Kodin ja koulun välinen yhteydenpito on lasten kasvaessa siirtynyt 95% Wilmaan ja opettajien nimen ja kasvojen yhdistäminen on melkoista arpapeliä. Ja sitten on se elämän sosiaalinen puoli - missä me kohtaamme ja kommunikoimme nykyään ystävämme, sukulaisemme, perheemme ja puolisomme kanssa? Haluaisin vastata tähän, että tietenkin kasvotusten kotisohvalla tai ruokapöydän äärellä, jossa jaamme päivän kuulumiset, keskustelemme päivänpolttavista uutisaiheista ja katsomme yhdessä lauantai-illan viihdetarjontaa televisiosta. Välillä näin toki tapahtuu, Luojan kiitos. Henkilökohtaisen ihmiskokeeni myötä huomasin kuitenki sen, että mitä kiireisempi päivä itsellä oli, niin sitä helpommin kommunikointi siirtyi sähköiseksi ja mieli kaipasi älypuhelimen tarjoamaa jatkuvaa uutisten,
kuvien ja viihteen maailmaa - maailmaa, joka ei pysähdy ja hyvä niin, koska itsekään en siihen juuri sillä hetkellä pystynyt.

Mitä sitten opin? Itseäni ja muita tarkkailemalla havahduin siihen, että jotta voisimme ymmärtää "How to sit with people." -lauseen viisautta ja noudattaa siitä kumpuavaa elämänohjetta, meidän täytyy ensin sisäistää lause "How to sit with me." eli "Kuinka elää itsensä kanssa." Jotta voisimme ymmärtää toista, meidän täytyy ensin ymmärtää itseämme. Jotta voisimme nähdä toisen, meidän täytyy ensin nähdä itsemme. Jotta voisimme kuulla toista, meidän täytyy ensin kuunnella itseämme. Jotta voisimme rakastaa toista, meidän täytyy ensin rakastaa itseämme. Jotta voisimme elää toisten kanssa, meidän täytyy ensin opetella elämään itsemme kanssa. Ilman toisia, ilman virikkeitä, ilman ulkoisia ärsykkeitä, ilman kiirettä, ilman pakotietä. Itseensä tutustuminen on matka, joka on hyvin harvoin suora ja esteetön. Se on matka, jonka me aloitamme siitä hetkestä kun ymmärrämme oman erillisyytemme suhteessa vanhempiimme ja kapinoimme heitä vastaan aivan ensimmäistä kertaa. Ja se on matka, joka toivottavasti jatkuu koko elämän ajan. "How to sit with me." lauseen suora käännös on "Kuinka istua itseni kanssa." ja tämä on äärimmäisen yksinkertainen tapa aloittaa itseensä tutustuminen tai syventää sitä. Istu alas, pysähdy, hengitä ja ole, vain ole. Ja tee tämä jo ennen kuin kehosi pysäyttää sinut väkisin sairauden, uupumuksen, masennuksen, kriisin tai ahdistuksen varjolla. Maailma ei pysähdy, mutta sinä voit tehdä sen koska tahansa jos niin haluat. 

Kommentit