Viiden pointin viikko


Rakkaassa kotimaassamme on ollut jälleen shokeeraava viikko - ainakin jos uskomme twiittavaa valittua kansaa - ja miksi emme uskoisi. 

Ensimmäinen shokeeraava mielipidekirjoitus saatiin lukea maanantaiaamuna, kun ihmismielen ammattilainen vaati oman sukupuolensa edustajia luopumaan poikien ja miesten kontrolloinnista. Lopettakaa naiset uhriutuminen, alistaminen ja puolisoiden kritisointi skumppalasin äärellä. "Upeaa, jo oli aikakin." kommentoivat toiset ja osa jäi hämmentyneenä pohtimaan, että "Ei tapahdu ainakaan mun kuplassa."

Toisen shokin aiheuttivat piispa Kaarlo Kalliala ja presidentti Sauli Niinistö eduskunnan aloittaessa työkauttaan valtionpäivien avajaisjumalanpalveluksessa ja avajaisissa. Piispa korosti saarnassaan yksilön ja kaikkien ihmisryhmien yhtäläistä ihmisarvoa kansallisuudesta riippumatta ja presidentti varoitti puheessaan rasismille ja vihapuheelle sokeutumisesta. Ja näin tehdessään he tukivat toisiaan ja yhteisvoimin maalittivat suomalaisen ja suomalaisuuden puolesta työtään tekeviä kansamme edustajia. 

Kolmas shokkiaalto syntyi iltapäiviämme ilahduttavan lehden kolumnista, jossa jatkettiin maanantaina alkanutta keskustelua ja vaadittiin miehiä olemaan miehiä, eikä tahdottomia lapatossuja. "Onko mitää vähemmän kiihottavaa kuin feministiblogiin sukupuolihäpeäänsä purkava betamies?" kysyi kolumnisti ja sai vastauksia laidasta laitaan alfoilta, feministeiltä, tosinaisilta ja niiltä miehiltä, jotka ei puhu eikä pussaa. 

Neljäs hyökyaaltoa pyyhkäisi maan yli edellisen juuri ja juuri vetäydyttyä omalle paikalleen, kun Antti Tapani julisti uudella kappaleellaan pelastusta valitulle kansalleen. Toiset nostivat hallelujaa laulaen käpälänsä ylös ja vannoivat uskollisuuttaan. Toisilla taas meni aamukahvi väärään kurkkuun ja tuli kiire tarkistaa Raamatusta, että minkä tasoisesta jumalanpilkasta nyt oikein onkaan kyse. 

Ja jotta viikko ei jäisi vajaaksi, niin vielä saimme perjantain iloksi keskusteltavaa edellisillan viidennestä shokkiaallosta, kun ministerit ja poliitikot - hallituksen ja opposition edustajat - kohtasivat suorassa televisiolähetyksessä ympäristö- ja työllisyyskysymysten äärellä. Kuin Suomi-Ruotsi maaottelun tunnelmissa konsanaan puhuttiin toisten päälle punoittavin poskin ja hengästyneenä, pyöriteltiin silmiä vastapuolen argumenteille ja lopuksi jopa syytettiin toisia paskanpuhumisesta. Vain popparit puuttuivat tuosta hetkestä - tai ehkäpä osa katsojista oli varautunut niihin viisaasti jo etukäteen. 


Retoriikan lakeja uhmaten rohkenen esittää viikon tapahtumista omat viisi pointtiani - shokeerattuna, mutta kirjoitan ne silti. 

Yksi, naiset, miehet ja muunsuokupuoliset hallitsevat kaikki alistamisen, uhriutumisen ja kritisoinnin jalon taidon - skumppalasin kera tai ilman. Kaksi, ihmisarvo kuluu lakisääteisesti jokaiselle ihmiselle - se ei ole mielipide eikä maalituskysymys. Kolme, mun sydän ja makuuhuoneen ovi on avoinna tunteistaan puhuvalle feministille betamiehelle. Neljä, pappeuteni yksi voimabiiseistä on ollut teinistä saakka Like a prayer - nyt lista kasvoi kerralla albumillisella uskoa pohtimaan herättäviä biisejä. Viisi, joskus puhumme asiaa ja joskus jotakin aivan muuta. Ja välillä 
turhaudumme niin, että siirrymme asialinjasta värikkäämpiin sanoihin. 
Käpälä ylös, jos olet välttynyt itse tältä - minä en ole.   


Kommentit