"He kävelivät kadulla rinnakkain, niin että vastaantulijat joutuivat väistämään."
Girl power on tämän päivän muotisana ja asenne, jonka avulla maailmaa on muutettu ja muutetaan jatkuvasti askel kerrallaan yhdessä rintamassa. Ajattelutavan muutos, josta syntyivät #metoo-kampanja ja #BeaLadyTheySaid-video. Uudenlainen rohkeus, jonka myötä ruotsalaisesta teinitytöstä tuli nuorin Time-lehden koskaan valitsema vuoden henkilö, koska hän ei kumartele kuvia tai valtaapitäviä vaan vaatii tekoja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi nyt heti. Voimaantuminen, jonka ansiosta pieni Suomi on noussut rakettimaisesti tasa-arvon ja feminismin kärkimaaksi ja esikuvaksi, koska tätä maata johtaa naisten #viisikko. Viisikko, joka ei väisty ja joka saunoo yhdessä kuten Suomessa on tehty jo vuosisatojen ajan.
"He huusivat kadulla toisilleen, niin että ohikulkijat kääntyivät katsomaan."
Muutos ei ole ollut suinkaan helppoa. Se on saanut "setämiehet" yskähtelemään paheksuvasti aamukahvinsa ääressä, twiittamaan kyseenalaistuksia ääntä pitävien tyttöjen ja naisten mielenterveydestä ja koulutuksen tasosta sekä pahimmillaan ollut kimmokkeena "heikomman sukupuolen" ihmisoikeuksia loukkaavien lehtijuttujen kirjoittamiselle. Eikä vain kirjoittamiselle, vaan julkaisemiselle ja jutun kohteena olevien ihmisten loukkaavan kommentoinnin sallimiselle. Huudettu siis on ja paljon niin kaduilla, kabineteissa ja lehtien palstoilla kuin sosiaalisen median kanavissakin. Huudettu on hiljaisesti pään sisällä ja kovaan ääneen, niin että ohikulkijatkin ovat kääntyneet katsomaan. Osa päätään pudistellen, osa ylemmyydentuntoisesti ohi kulkien ja osa huutoon innolla yhtyen.
"Tuskin on viisasta, kiipeillä katolle loikoilemaan."
Rakenteiden ravistelu, patriarkaatin perustusten pöyhiminen tai status quon kyseenalaistaminen ei suinkaan ole joka tilanteessa viisasta saatikka edes suotavaa, mutta se on sitäkin tarpeellisempaa. Me olemme ihmiskuntana kulkeneet pitkän matkan luolamiesten ja -naisten ajoista tähän päivään, mutta matka tasa-arvoon ei ole suinkaan vielä valmis - ei lähellekään. YK:n kehitysohjelma UNDP julkaisi juuri maailmalaajuisen tutkimuksensa naisiin kohdistuvista ennakkoluuloista ja tulokset ovat karua luettavaa. Koko tutkimuksessa yhdeksän kymmenestä vastaajasta oli sitä mieltä, että naiset ovat miehiä huonompia useissa eri asioissa, esimerkiksi poliittisina johtajina tai liike-elämässä. Eriarvoisuus elää vahvasti monissa maissa, myös Suomessa, ja se on synnyttänyt myös uudenlaisia näkymättömiä muureja. Näitä muureja murretaan kiipeilemällä katolle loikoilemaan tai huutamaan, koska se on on viisasta ja välttämätöntä.
"He halusivat samoja poikia, niin että iltakaudet joutuivat kärsimään."
Näin kansainvälisenä naistenpäivänä haluaisin kiinnittää huomiota yhteen tärkeään ja usein vaiettuun puoleen tyttöjen välisessä ystävyydessä ja naisten aseman murroksessa. Muutosta vaativat myös meidän naisten asenteet toisiamme kohtaan. UNDP:n tutkimuksen mukaan 86% prosenttia naisistakin on sitä mieltä, että me olemme miehiä huonompia. Tai ehkä emme me itse, mutta ainakin ne toiset naiset. Ne oman kuplamme ja lähipiirimme ulkopuoliset, ne toisin ajattelevat, ne vähemmän kauniit ja rohkeat, ne "tavikset". Ne, jotka halusivat samoja poikia, työpaikkoja, mahdollisuuksia - ja jotka joutuivat hävitessään kärsimään päivä-, ilta- tai vuosikausia. Rohkenenkin esittää tänään toiveen meille kaikille naisille. Voisimmeko me murtaa näkymättömiä muureja yhdessä? Tukea nuorempaa ja itseään etsivää kollegaa? Myöntää omat heikot kohtamme ja nähdä ne vahvuutena toisissa? Nostaa niitäkin, jotka syystä tai toisesta ovat meille vaikeita kohdata ja jotka jopa ärsyttävät meitä? Puhuttaisiin reilusti tyttöjen välisestä ystävyydestä ja sen haasteista, jotta kukaan nainen ei enää joutuisi kärsimään - ainakaan meidän vuoksemme.
Kommentit
Lähetä kommentti