Jo joutui armas aika, jolloin sinä, lapsesi, ystäväsi tai läheisesi olette oppineet jotakin uutta. Matemaattisen kaavan, kieliopillisen koukeron, historiallisen faktan. Kävelyn, autolla ajamisen tai uimisen salat. Pataleivän, neulepuseron tai öljyvärimaalauksen niksit. Joskus heti, joskus taas monien yritysten ja epäonnistumisten kautta.
Jo joutui armas aika, jolloin sinä, lapsesi, ystäväsi tai läheisesi olette uskaltaneet tehdä omia valintojanne. Valmistua tai siirtää valmistumista. Vaihtaa työpaikkaa tai opiskella uusi ammatti. Vastata esitettyihin kysymyksiin ja toiveisiin kyllä tai ei - omasta tahdostanne. Joskus rohkeasti ja epäröimättä, joskus taas pienin askelin ja toisten tärkeän tuen avulla.
Jo joutui armas aika, jolloin sinä, lapsesi, ystäväsi tai läheisesi olette kohdanneet toisenne. Puhelimessa, chatissa tai videopuhelun välityksellä. Kotipihalla, merenrannalla tai puistonpenkillä. Maskien takaa, turvavälein tai kyynärpää tervehdyksin. Pitkästä aikaa kasvokkain, halaten tai yhteisessä pöydässä. Joskus yhdessäkin yksinäisenä, joskus taas sydänjuuria myöten yhteydestä onnellisina.
Jo joutui armas aika, jolloin sinä, lapsesi, ystäväsi tai läheisesi olette arvokkaita juuri sellaisina kuin olette. Arvosanoista, koulutuksen asteesta ja taidoista riippumatta. Kympin oppilaasta b:n ylioppilaaseen. Ammattikoululaisesta koulunsa kesken jättäneeseen. Työnhakijasta juuri ylennyksen saaneeseen. Joskus itseään arvostaen, mutta aina ja ehdoitta Jumalalle rakkaana.
Jo joutui armas aika, jolloin me toivottavasti osaamme arvostaa toisiamme - kaikkia ihmisiä. Iästä, sukupuolesta, kansallisuudesta, kotimaasta, perhetaustasta, elämänhistoriasta ja kaikista tehdyistä ja tekemättömistä asioista riippumatta. Jolloin me katsoisimme pintaa syvemmälle, sydämeen asti. Nyt on sen aika, eikö?
Kommentit
Lähetä kommentti