Alussa Jumala loi taivaan, maan ja meren. Hän loi päivän valon ja yön pimeyden. Hän loi auringon, kuun ja tähdet - ajanlaskun avaimet. Hän loi puut ja kasvit. Hän loi taivaan, maan ja meren eläimet. Ja lopulta hän loi ihmisen, omaksi kuvakseen, kaiken luodun hallitsijaksi - ja siunasi heidät. Viljelemään ja varjelemaan maata ja merta, kasveja ja eläimiä. Lisääntymään ja täyttämään maa, uusilla sukupolvilla, elämän ihmeillä - ihmisen lapsilla. Tuli ilta ja tuli aamu - ja Jumala näki, että niin oli hyvä.
Alussa ihminen eli paratiisissa. Taivaan alla, maan päällä ja meren äärellä. Luojan kasvojen edessä ja luomakunnan osana. Turvassa ja siunattuna. Kunnes Jumala kielsi, kunnes käärme viekoitteli ja kunnes ihminen lankesi. Ensimmäisenä ihmisten joukossa, olevien ja tulevien. Koska se oli mahdollista, koska uteliaisuus voitti, koska inhimillisyys oli ja siitä tuli yhä vahvemmin luodun osa. Ihmisen lapsen perintö, sukupolvelta toiselle siirtyvä. Tuli ilta ja tuli aamu - ja ihminen näki mitä halusi.
Niin ihminen loi oman taivaan - lentokoneiden ja hävittäjien, satelliittien ja avaruusalusten, saastepilvien ja ohenevien otsonikerrosten valtakunnan. Ihminen loi oman maan - rajojen ja muurien, sotien ja perinnäissääntöjen, piikkilankojen ja miinakenttien, rahan ja vallan, hyvinvointivaltioiden ja kolmansien maailmojen, kaatopaikkojen ja maatumattomien jätteiden tyyssijan. Ja ihminen loi oman meren - risteilyalusten ja ydinsukellusveneiden, rehevöityvien rantojen ja kukkivien levälauttojen, mikromuovien ja elohopean täyttämien kalojen vesistön. Tuli ilta ja tuli aamu - ja ihminen teki, mitä halusi.
Sitten ihminen synnytti uuden sukupolven, ihmisen lapsen perinnön jälkeläisen. Yhä seuraavan ja sitä seuraavan - näkemään ja tekemään mitä halusivat. Kunnes tuli ilta ja ja tuli aamu - ja ihminen sai mitä tilasi. Uuden sukupolven, joka haastoi edellisen näyt ja teot. Jonka lapset vaativat muutosta perjantaipäivien ilmastolakoilla ja maailman johtajien ilmastokokouksissa pitämissään puheenvuoroissa. Jonka lapset asettuivat elon kapinaan keskelle autoteitä - väkivallattomasti ja itsensä henkiselle ja fyysiselle väkivallalle altistaen. Jonka lapset haastoivat ymmärtämään ihmisen monimuotoisuuden, yhdenvertaisuuden ja käytössä olevan kielen haasteet. Jonka lapset eivät vaienneet eivätkä kääntäneet katsettaan pois, vaan huusivat ja pakottivat katsomaan peiliin - ja jota liian monet eivät halunneet tehdä.
Nyt on ihminen, kaiken luodun hallitsija, suuren haasteen edessä. Uuden sukupolven, omien lasten ja lastenlasten esittämien kysymysten ja asettamien vaatimusten keskellä. Viljeletkö ja varjeletko sitä, mitä sinulle on annettu? Kannatko vastuusi siitä, mihin näkysi ja tekosi on johtanut? Oletko valmis muuttumaan ja asettumaan minun rinnalleni? Kuuletko lastesi huudon ja teetkö valinnan heidän sukupolvensa ja tulevien ihmisten lasten hyväksi? Onko tulevaisuus mielessäsi kun tulee ilta ja tulee aamu - sillä Jumala näkee, että niin olisi hyvä.
Kommentit
Lähetä kommentti