Look up!

Tämän tänään päättyvän joulunajan yksi katsotuin ja eniten keskustelua sekä monenlaisia ajatuksia herättänyt elokuva on ollut Netflix-suoratoistopalvelun Don’t look up, joka on vapaasti suomennettuna Älä katso taivaalle. Elokuva kertoo maapalloa lähestyvästä tappavasta komeetasta ja siitä, kuinka komeetan havainneet tähtitieteilijät yrittävät varoittaa ja herätellä päättäjiä ja mediaa ihmiskuntaa lähestyvästä katastrofista. Elokuva on täynnä toinen toistaan herkullisempia roolihahmoja ja karikatyyrejä erilaisista ihmistyypeistä. On rahan ja vallan perässä juokseva presidenttisuku, virttyneissä vaatteissa kulkeva hiukan ruokottoman näköinen tähtitieteilijä, jatkuvasti uusia teknisiä innovaatioita lanseeraava ja tavallisten ihmisten arjesta irtaantunut miljonääri sekä vahvasti huumorilla höystettyä ajankohtaisohjelmaa luotsaava juontajapari, jolle totuuden kertomista tärkeämpää on se, että hymy ei hyydy missään vaiheessa ja ohjelma saa aikaan uutiskynnyksen ylittäviä media- ja somekohuja.

Hahmojen ja karikatyyrien ohella elokuvassa on suuri määrä aivan tavallisia ihmisiä. Työssäkäyviä, opiskelevia ja elämän erilaisten kriisien kanssa kamppailevia. Älypuhelinten tai kulloinkin vallassa olevan suuren johtajan hallintavallan alla eläviä ja vaihtoehtoisiin totuuksiin uskovia. Yhteiskunnan virallisten tukiverkostojen ulkopuolelle pudonneita ja uudenlaisten ihmisyyden kunnioitukseen keskittyvien yhteisöjen löytäneitä. Ihmisiä, joista rohkenen sanoa, että jokainen voi löytää jotakin tuttua, jotakin ärsyttävää, jotakin ahdistavaa ja jotakin liiankin osuvaa – ehkä näemme niitä piirteitä jopa ajoittain peiliin katsoessa?

Ihmisyyden monenlaisten kasvojen osuvan kuvauksen lisäksi elokuvassa puhutteli itseäni jälleen kerran esiin nostettu ikiaikainen hyvän ja pahan tai valon ja pimeyden välinen taistelu – sekä maailmassa että ihmisessä, jokaisessa ihmisessä. Se, kuinka lähtökohtaisesti jaottelemme helposti ihmiset eri kategorioihin. Se, kuinka nopeasti ihmisen mieli murtuu ryhmäpaineen alla. Se, kuinka vallanhalu muuttaa ihmisen ja hänen arvomaailmansa perin juurin. Se, kuinka pelko saa ihmisen asettumaan siilipuolustukseen suojatakseen omia rajojaan. Ja ennen kaikkea se, kuinka poikkeuksellinen tilanne saa ihmisen helposti kääntämään katseensa alas, sisäänpäin ja itseensä. Pois siitä, joka on uhkaavaa ja vierasta. Pois siitä, joka on raadollisen totta ja joka tapahtuu oikeasti ja oikeassa elämässä juuri nyt. Ja pois heistä, jotka ovat nostavat katseensa, osoittavat taivasta ja sanovat ”Look up!” Silloin kun totuus on liikaa, on joskus turvallisempaa uskoa vaihtoehtoista totuutta ja kuulla sanat: 

”Don´t look up!” ”Älä katso taivaalle!” – kaikki on ennallaan ja hyvin.

Ihmisyyden monenlaiset kasvot ja valon ja pimeyden välinen taistelu kuuluvat myös tänään loppiaisena päättyvään joulun aikaan. Matkaan, joka alkoi Marian kuullessa enkeliltä, että hän odottaa Jumalan Poikaa. Joka jatkui raskauden epävarmoina hetkinä sekä Marian että Joosefin kamppaillessa oman tehtävänsä edessä. Jonka aikana Maria ja Joosef löysivät yhteisen tien ja jakoivat hyvin erikoisen synnytyskokemuksen vaatimattomissa olosuhteissa. Ja jonka päätteeksi he saivat hämmästellä ensin paimenten ja myöhemmin itämaan viisaiden ja merkittävien vieraiden ilmestymistä seimen äärelle kumartamaan vastasyntynyttä lasta, kuningasta ja pimeyden voittavaa maailman valoa. Ajattelen, että tätä joulun aikaan mahtuvaa tunteiden määrää ja niiden kirjoa kuvaavat hyvin psalmin 139 kirjoittajan sanat: ”Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä. Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin hiekanhyviä. Minä lopetan, mutta tiedän, sinä olet kanssani.”

Jumalalla oli suunnitelma ja Jumalalla on suunnitelma. Ylivertainen suunnitelma, joka alkoi ensimmäisenä jouluna ja jonka ytimessä oli jokaiselle ihmiselle tarkoitettu viesti: ”Look up!” Katso taivaalle, seuraa tähteä ja löydä maailman valo, seimessä makaava toivo ja ihmiseksi syntynyt Jumala. Sinun puolestasi annettu, sinun syntisi anteeksiantava ja sinun pimeytesi valaiseva. Jokaisen ihmisen, katseensa nostavan ja seimen lapsen eteen kumartuvan. Jumalan viesti kuuluu kaikille – eilen tänään ja huomenna. Se kuului veroluettelon pitäjille, majatalon ovensa matkalaisilta sulkeneille, tallinsa oven avanneelle, lampaitaan vartioiville paimenille ja kaukaa vierailta mailta tulleille tietäjille. Se kuuluu kirkon ovea varovasti raottavalle ja tuota tekoa vasta harkitsevalle. Se kuuluu uskossaan vahvalle ja siinä horjuvalle. Se kuuluu kirkkoon sitoutuneelle ja kirkon rajapinnassa kipuilevalle. Se kuuluu jokaiselle ihmiselle iästä, sukupuolesta, kansallisuudesta, rodusta ja tämän rakkauden kohteesta riippumatta. Jumalan viesti kuuluu sinulle ja se kuuluu minulle. Erottamatta, muuttamatta ja jakamatta. Yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti.

Vain muutama viikko sitten kuollut ihmisoikeustaistelija ja emeritusarkkipiispa, Desmond Tutu, on todennut hyvin viisaasti, että ”Toivo on sitä, että kaikesta pimeydestä huolimatta ja sen keskellä pystyy näkemään valoa.” Jeesuksen viesti sinulle tänään, tänä loppiaisena Herran vuonna 2022, on Johanneksen evankeliumista löytyvät monelle tutut sanat: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua ei kulje pimeässä, vaan hänellä on ikuisen elämän valo.” Nosta siis katseesi, seuraa tähteä ja seuraa maailman, ikuisen elämän ja toivon valoa, joka loistaa pimeyden keskellä ja joka ei sammu. Tee se omana itsenäsi, epätäydellisen täydellisenä ja Jumalan luomana ihmeenä. Tee omat valintasi, kannusta myös muita tekemään omansa ja muista: Look up! Katso taivaalle!