Jee, sukset!

"Kirkko korostaa uskon sijaan sitä, kuinka hukassa se on. Kirkkoon kuuluneet vakavuus, kärsimys ja kadotus on häivytetty taka-alalle. Kirkon tehtäväksi on jäänyt pitää kirkko elossa tappamalla siihen liittyvä usko. Kaikki raskas ja vaativa on kadotettu. Ennen pappi ei ollut halaileva somevaikuttaja, vaan ankara uskonmies." 

Näin innostui Ilta-Sanomien kolumnisti purkamaan sydäntään Haagan seurakunnan tarjottua twitter-seurakunnalleen tukea Popeda-yhtyeen lopettamista koskevan uutisen myötä. Seurakunnan humoristinen suksi luisti siis kirjoittajan mukaan väärään suuntaan, väärillä vertauksilla ja väärällä viestinnän kärjellä. Vai voisiko asian nähdä myös toisin?

"Kirkko korostaa uskon sijaan sitä, kuinka hukassa se on." 
Vai olisiko sittenkin niin, että kirkko kulkee uskonsa kanssa monesti hukassa olevien rinnalla? Antaen aikaansa heille, jotka sitä pyytävät. Löytäen vastauksia heidän kanssaan, jotka niitä etsivät. Ja avaten ovia ja uskon salaisuuksia niille, jotka ovilla ja uskon mysteerin äärellä kolkuttavat.

"Kirkkoon kuuluneet vakavuus, kärsimys ja kadotus on häivytetty taka-alalle." 
Vai olisiko sittenkin niin, että kolumnisti ei ole itse hetkeen ollut kirkon arjessa mukana? Nähnyt, kuinka nuorisotyöntekijä kuuntelee vakavana sydäntään purkavan nuoren kipuilua. Kuinka diakoni auttaa liian monin tavoin kärsinyttä ihmistä konkreettisesti ja hengellisesti. Ja kuinka pappi lohduttaa kadotuksen pelossa kamppailevaa kuolemansairasta ihmistä sairaalavuoteen äärellä. 

"Kirkon tehtäväksi on jäänyt pitää kirkko elossa tappamalla siihen liittyvä usko."

Vai olisiko sittenkin niin, että kirkon tehtävä on nostaa uskon ytimeen pelottavan ja jäykän instituution sijaan Jeesus? Puhua oman kaikkitietävyytensä sijaan kaikkitietävästä ja kaikkivaltiaasta Jumalasta. Ja ymmärtää oma asemansa yhtenä nykyihmisen hengellisen etsinnän paikkana.   

"Kaikki raskas ja vaativa on kadotettu."
Vai olisiko sittenkin niin, että elämä itsessään on jo riittävän raskasta ja vaativaa? Tavalla, jonka Jeesus koki ja eli kulkiessaan maan päällä kohti ristiä - ja juuri oikealla tyylillä "hiihtäen". Tavalla, jossa tarvitaan synnintuntoa korostavan alas painamisen sijaan armolla ylös nostamista. Ja tavalla, joka haastaa kirkkoa olemaan läsnä - ihmisenä ihmiselle.  

"Ennen pappi ei ollut halaileva somevaikuttaja, vaan ankara uskonmies."
Ei ollut ei, vaan oli juurikin ankara uskonMIES. Jumalasta seuraava pyhä mies. Palavasieluinen saarnamies. Ylöspäin katsottava pappismies. Mutta voisiko olla niin, että halailevalla somevaikuttajalla on enemmän annettavaa? Toisen ihmisen lämmöllä kohtaava pappi olisi helpommin lähestyttävä. Ja sukupuolella ei oikeasti olisi mitään tekemistä uskon saatikka pappeuden kanssa.

Jos kolumnistin päässä alkoi seurakuntamme twiittauksen myötä soida korvamatona Popedan Sukset, niin oma korvamatoni on tämän jäljiltä huumoria melankolisissa lauluissaan viljelleen Juicen legendaarinen kappale: "Jyrki, Jyrki, älä tyrki. Jyrki tee joskus miehen työ. Jyrki, Jyrki, älä sanoillasi lyö." Ja tiedättekö muuten, mitä Jeesus sanoi nähdessään sukset? Jee, sukset!