"Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan." Nämä Luukkaan evankeliumiin kirjatut Jeesuksen sanat ovat mielestäni yksi Raamatun hienoimpia ja tärkeimpiä lauseita ja oppeja. Ne olivat sitä jo kaksituhatta vuotta sitten, kun Jeesus haastoi niiden kautta oman aikansa yhteiskunnan päättäjiä. Ja ne ovat sitä tänään, kun Jeesus haastaa meidän aikamme valtaapitäviä ja yhteiskunnan päättävissä elimissä olevia katsomaan sekä peiliin että omaan sydämeensä. Tähän samaan itsensä tutkimiseen hän haastaa myös meitä jokaista - sinua ja minua. Mitä me näemme, kun katsomme peiliin ja millainen ihminen katsoo sieltä takaisin? Mitä hän ajattelee maailmasta ja omasta paikastaan siinä? Mitä hän ajattelee ihmisyydestä ja ihmisarvosta? Millaista kieltä hänen sydämensä puhuu? Kenelle ja millaisille asioille se sykkii ja miksi?
Ennen tuota hienoa raamatunlausetta Jeesus on kertonut kuulijoilleen vertauksen kahdesta miehestä, fariseuksesta ja publikaanista, jotka saapuivat temppeliin rukoilemaan. Fariseus, kirjanoppinut ja viisas mies, saapuu temppeliin näin nykykielen ilmaisua käyttääkseni "takki auki" ja kiittää Jumalaa "etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani." Publikaani, alempaan yhteiskuntaluokkaan kuuluva veronkerääjä, lyö puolestaan rintaansa ja sanoo: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!" Vertauksen fariseuksia ja publikaaneja on mahtunut tähän maailmaan Jeesuksen ajasta nykypäivään saakka varmasti satoja, tuhansia ja satojatuhansia. Ihmisiä, jotka ovat äärimmäisyyteen saakka ja jopa Jumalankin edessä varmoja omasta ylivertaisuudestaan suhteessa muihin. Ja ihmisiä, jotka tulevat nöyränä ja sydän väristen Jumalan eteen pyytäen lupaa omalle olemassaololleen - edes rukouksen ajaksi, edes pieneksi hetkeksi.
Kuluneen viikon aikana olemme saaneet kohdata tämän päivän valtaapitäviltä ja päättäjiltä eri uutismedioissa ja ajankohtaisohjelmissa rautaisannoksen vertauksen kaltaista farisealaista puheenpartta. Itsensä korottamista toisia ihmisiä alentamalla. Oman arvon nostamista toisten ihmisten ihmisarvoa polkemalla. Siinä määrin ja sellaisella intensiteetillä, että se ei ole enää missään määrin hyväksyttävää. Ei, vaikka "omat joukot" kuinka hurraisivat ja kannustaisivat laittamaan lisää kierroksia koneeseen. Ei, vaikka he kuinka validisoisivat käytetyn kielen ja narratiivin. Ei, vaikka osa kollegoista katsoisi puheita läpi sormien ja vaikenisi niiden mahdollisista seuraamuksista ihmisarvoltaan alennetuille ja poljetuille ihmisille. Toisen ihmisen jakamattoman ja yhdenvertaisen ihmisarvon kiistäminen ja kieltäminen on syntiä. Se on syntiä ilman pilkkua, ilman alistus- tai rinnastuskonjunktioita ja ilman selittelyjä. Se on yksiselitteisesti syntiä ja väärin. Se oli sitä jo Jeesuksen aikana ja se on sitä nyt.
Kristitty ihminen on kutsuttu seuraamaan Jeesusta ja elämään hänen opetustensa mukaan. Toimimaan radikaalina lähimmäisenrakkauden, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden vastavoimana erilaisuuden pelosta nousevalle vihalle, epätasa-arvolle ja moninaiselle rasismille. Voisiko tällaisen kristillisyydestä kumpuavan vastavoiman esiin nostamista kutsua arvopohjaisen realismin sijaan arvopohjaisen idealismin todeksi elämisen haasteeksi? Voisiko se olla haaste meille jokaiselle katsoa peiliin ja pohtia, että katsooko sieltä takaisin fariseus vai publikaani? Voisiko se olla haaste meille jokaiselle kuunnella oman sydämemme kieltä ja pohtia, että sykkiikö se vain minulle ylivertaisena Jumalan ihmeenä vai yhtäläisesti meille kaikille luoduille koko maailmassa? Rohkenen ajatella, että tässä maailmassa ja meidän yhteiskunnassamme ja kirkossamme on tilausta uudenlaiselle rakkaudesta kumpuavalle idealismille, joka murtaisi vallalla olevan ihmisarvoa perustavalla tasolla kiistävän inhorealismin - juuri nyt.
Viime aikoina olen törmännyt useissa eri tilanteisessa afrikkalaiseen ubuntu-käsitteseen. Ubuntu on yhteisöllinen elämänasenne, filosofia ja käyttäytymismalli, jonka voi tiivistää ajatukseen "Minä olen, koska me olemme." Jos toistat mielessäsi tätä ajatusta ja katsot peiliin, niin mitä näet? Jos toistat mielessäsi tätä ajatusta ja kuuntelet sydäntäsi, niin mitä kuulet? Haluan uskoa ja toivoa, että näet itsesi osana koko ihmiskuntaa ja kuulet sydämessäsi koko ihmiskunnan äänet. Haluan uskoa ja toivoa, että näet meihin mahtuvan monenlaisia ihmisiä - hyviä ja pahoja, poliiseja ja rosvoja, rehellisiä ja huijareita, siveellisiä ja huorintekijöitä - ihmisiä kaikki tyynni. Ja haluan uskoa ja toivoa, että ymmärrät Jeesuksen sanojen: "Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan." koskevan yhdenvertaisesti ja ilman poikkeuksia jokaista meistä.
Kommentit
Lähetä kommentti