Minä olen, koska me olemme

Minulla on unelma. Minulla on unelma kirkosta, joka on hereillä. Minulla on unelma kirkosta, joka on hereillä ja jolla on kolme tärkeää perustehtävää: olla ihmisten palvelija, olla maailman palvelija ja olla Jumalan palvelija. Olla ihmisten palvelija, maailman palvelija ja Jumalan palvelija. Nämä kolme ydintehtävää ovat olleet meidän kirkon tehtävä jo siitä saakka, kun kirkko syntyi. Siitä saakka, kun Pyhä Henki laskeutui ihmisten päälle. Kun he puhuivat kielillä, joita kaikki ymmärsivät. Kun he olivat yhtä ja kun he alkoivat rakentaa tätä maailmaa Jeesuksen jalanjäljissä. Perustehtävä ei ole helppo ja siihen tarvitaan paljon viisautta. Äsken hieno Cantores Minores -kuoro lauloi psalmia 91, jossa on yksi maailman tärkeimmistä ajatuksista ja Raamatun tärkeimmistä jakeista: "Opeta meille miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen." Pidä tämä ajatus mielessäsi, kun käymme läpi näitä kolme perustehtävää.

IHMISTEN PALVELIJA

Ensinnäkin kirkon tehtävä on olla ihmisten palvelija. Kirkon tehtävä on muistuttaa joka ikisen ihmisen luovuttamattomasta ihmisarvosta muiden joukossa. Tämä ei ole mikään mutu-asia, vaan se kuuluu meille jokaiselle. Jokainen ihminen on Jumalan luoman ihmeenä ainutlaatuinen ja pyhä - sinä, minä, meistä jokainen. Meillä on oma tärkeä paikkamme tässä maailmassa ja oma tärkeä tehtävämme, sellainen mitä kukaan muu ei osaisi yhtä hyvin tehdä kuin sinä tai minä sen osaamme. Ihmisten palvelijana kirkon tulee kulkea ihmisen rinnalla syntymän hetkestä elämän viimeiseen henkäykseen saakka – ja vielä kuoleman rajankin yli. Kirkon tehtävä on muistuttaa, kuinka pieninkään ihminen ei ole pieni tässä kirkossa, vaan suurin on kaikkein pienin. 

Kirkolle annettu ihmisten palvelijan tehtävä ei ole nukkuvan ja kasvottoman instituution tehtävä, se on kaukana siitä, vaan se on hereillä olevan kirkon ihmisen tehtävä – se on sinun tehtäväsi ja se on minun tehtäväni. Välillä siitä tehtävästä haluaa ehkä itse kukin livetä ja todeta, että "Liian vaikeaa, liian haastavaa, liian rankkaa." Mutta tämä on se tehtävä, mihin Jumala meitä kutsuu joka hetki. Kulkemaan ihmisten rinnalla ja kertomaan, että "Sinä olet tärkeä, sinä olet arvokas ja sinä olet tässä maailmassa siksi, että minä olen sinut tänne luonut." Ei ole mitään muuta vaihtoehtoa. Ihmisten kirkko on ihmisen kokoinen, se on ihmiskasvoinen ja sillä on ihmisen ääni. Se ääni, jonka Jumala on meille antanut. Ne kasvot, jotka olemme luomisen hetkellä saaneet. Ne korvat ja suu, jotka on annettu meille siksi, että me voimme kuulla toisiamme ja me voimme puhua toistemme puolesta.

MAAILMAN PALVELIJA

Tehtävä numero kaksi: kirkon tehtävä on olla maailman palvelija. Tässä ajassa polarisaatio, erilaiset yhteiskunnalliset haasteet ja murrokset, hyvinkin meitä lähellä oleva sotatila ja kaikki se, mitä tapahtuu ympäri maailmaa haastavat kirkkoa ja tekevät tästä tehtävästä entistäkin tärkeämmän. On hyvä myös muistaa, että tämäkin tehtävä on ikiaikainen. Jo Jeesus myös omana aikanaan eli keskellä maailmaa, pyrki muuttamaan sitä ja teki asioita, jotka olivat sen ajan päättäjille osin liiankin radikaaleja. Mutta, Jeesus noudatti sitä kutsua, mihin Jumala hänet kutsui ja teki sen tehtävän, mihin Jumala hänet lähetti.

Meidän tehtävämme maailmassa on toimia yhdessä viranomaisverkostojen kanssa niin, että meidän kriisinkestävyytemme ja kriisivalmiutemme ovat kunnossa. Tämä on asia, jota kirkko ei voi kiertää. Meillä on suuri yhteiskunnallinen tehtävä tässä maailmassa, tässä kaupungissa ja tässä Senaatintorin kupeessa. Valtionhallinto, yhteiskunnalliset verkostot, poliisi, aluehallintovirasto - kaikki se on tässä läsnä - ja kirkon tulee olla näissä verkostoissa puhumassa ihmisen, ihmisarvon ja armon puolesta. 

En usko, että kukaan muu tässä maailmassa tekee tätä niin hyvin kuin me ja jos tekee, niin olisiko meidän aika kokea herätys ja ottaa meille kuuluva rooli takaisin? Todeta, että meidän paikkamme on olla yhteiskunnallisen arvokeskustelun kävijä, meidän paikkamme on puhua ihmisen puolesta, meidän paikkamme on puuttua epäkohtiin silloin, kun me niitä näemme. Tämä ei tarkoita sitä, että me lyömme poliitikkoja Raamatulla päähän - kaukana siitä. Raamatun sanassa kehotetaan meitä olemaan kaikkein pienimmän, kaikkein heikoimmassa asemassa olevan ja kaikkein kärsivimmän puolella sekä niiden ihmisten puolella, joilla ei ole enää ääntä - vaiennettujen, arvottomien ja itsensä turhaksi kokevien. Kuka muu tässä yhteiskunnassa nostaa heidät keskustelu keskiöön, jos kirkko ei sitä tee?  

Maailmassa toimiminen edellyttää myös verkostojen luomista. Meillä jokaisella on omat verkostomme ja kirkko maailman palvelijana toimii sekä instituutiona että ihmisten kautta. Meidän kaikkien kautta. Meidän tehtävämme on omissa verkostoissamme kertoa siitä, että mikä on meidän arvopohjamme, miksi olemme olemassa ja miksi haluamme rakentaa tätä maailmaa sellaiseksi, missä rakkaus on läsnä joka hetki. 

JUMALAN PALVELIJA

Kirkon kolmas tehtävä on olla Jumalan palvelija. Tämä tehtävä on tänään tässä kirkossa ja tässä jumalanpalveluksessa automaattisesti läsnä. Kirkon tehtävä Jumalan palvelijana on julistaa evankeliumin ilosanomaa niin, että se murtuu läpi seinien ja kattojen, se murtaa ihmisten sydämissä olevat muurit, se sulattaa kylmyyden ja tulee niin lähelle, että se tekee jopa kipeää. Kirkon tehtävä on olla sellainen armon ja rakkauden lähettiläänä, että se jopa sattuu, koska et ole ikinä aiemmin kohdannut mitään sellaista. Siinä on kaiken ydin: rakasta ja puhu Jumalasta niin kirkkaalla äänellä, että se tekee kipeää. Samaan aikaan kirkon tehtävä on saarnata synti synniksi. Kirkon tehtävä on puuttua vääryyksiin ja todeta, että jos tapat, valehtelet, puhut pahaa lähimmäisestä, se on kymmenen käskyn vastaista. 

Päivän evankeliumitekstissä kohtaamme viisi tyhmää ja viisi viisasta morsiusneitoa. Huomaan, että minä löydän itsestäni nämä molemmat puolet ja mietin, että onko sinulla sama tilanne - ainakin joskus? Kirkkoisä Augustinus on tulkinnut tätä evankeliumitekstiä niin, että morsiusneitojen lamput kuvaavat ihmisten hyviä tekoja ja öljy taas tekojen taustalla oleva motivaatio - miten me toimimme ja miksi? Ajattelen, että tämä on aivan äärimmäisen hieno ja tärkeä ajatus. Onko meidän lamppumme kirkas vai vajavainen? Loistaako se Jumalan sanaa vai piilottelemmeko me sitä ja laitammeko sen vakan alle? Tämän kysymyksen haluan jättää sinulle pohdittavaksi eli miten sinä toimit ja mitkä ovat motivaatiosi?

UNELMA TUOMIOKIRKKOSEURAKUNNASTA

Näiden kolmen kohdan lisäksi minulla on unelma Tuomiokirkkoseurakunnasta. Tuomiokirkkoseurakunnasta, joka on hereillä, pysyy hereillä ja herättää muutkin seurakunnat. Niin, että tämä seurakunta olisi se, josta kajahtaa Raamatun sana ympäri Senaatintoria ja ympäri kaupunkia Katajanokalta Ullanlinnanmäelle ja Kruununhaasta ydinkeskustaan. Sellainen sana, jota kukaan ei voi kieltää. Sellainen armon, toivon ja rakkauden sana ja sellainen luottamuksen ja pyhän kokemus, että tämä kirkko ja tämä seurakunta on tässä paikalla syystä. Tämä ei ole kuollut kirkko, tämä ei ole nukkuva kirkko, tämä ei ole seurakunta missä ei tapahdu mitään. Täällä tapahtuu tälläkin hetkellä aivan valtavan paljon, mutta mietin että tietävätkö kaikki siitä? Miten voisimme vielä vahvemmin kertoa, että täällä tapahtuu ja tämä seurakunta toimii.  

 Ja sitten tärkein asia. Olen tämän syksyn aikana löytänyt eteläafrikkalaisen ubuntu-käsitteen, jonka ydinajatus on: ”Minä olen, koska me olemme.” Meistä kukaan ei ole yksinäinen saari tässä maailmassa, vaan minä olen koska me kaikki olemme. Me olemme yhtä. Muutama viikko sitten aloin miettimään, että voisiko tätä ajatusta jatkaa vielä hiukan pidemmälle: ”Minä olen, koska me olemme. Ja me olemme, koska Jumala on.” Ei ole ihmistä ilman Jumalaa. Jumala on luonut meidät tänne omalle paikallemme ja hän on luonut meistä jokaisen omaksi mestaripiirroksekseen.

Sinä päivänä kun Luoja teki sinut, Hän ei muuta tehnytkään.

Heräs aikaisin, otti kynän käteen. Rupes siinä piirtämään.

Päivä kului, mut hetkenkään lepoo, piirtäjä ei kaivannut.

Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut Mestari valmisti sut.

Se kuva oli kaunis. Oi, ihme suorastaan. Muodon jumalaisen sait. 

Kuvan viereen hän merkkas, ettei suhun päde kuolevaisten lait.

Niille, jotka yhä epäilevät Luojaa, sanon vastaukseksi vain.

Että jos ne edes kerran näkis sinut, kaikki rupeis uskomaan.

(yksinlauluna säkeistöt 1-3 ja yhteislauluna säkeistö 4)

Muista rakas ihminen, että: ”Minä olen, koska me olemme.

Ja me olemme, koska Jumala on.”

Vaalisaarna Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnan tuomiorovastin vaalissa 16.11.2025