Simon Pietari, rakastatko sinä minua? Jeesus kysyy tämän kysymyksen päivän evankeliumissa ei yksi, ei kaksi vaan kolme kertaa - rakastatko sinä minua? Ajattelen, että näissä kolmessa kysymyksessä meille piirretään myös Pietarin kolme puolta tai Pietarin elämänkaaren kolme eri vaihetta Jeesuksen seuraajana. Ensimmäisenä meillä on kalastaja. Kalastaja Pietari, joka Genesaretin järven ja Galilean ympäristössä kalastelee, heittää verkkoja vesille, saa välillä pieniä ja välillä suuria saaliita, kunnes hän kohtaa Jeesuksen. Jeesus tulee Pietarin luo ja pyytää häntä seuraamaan - aivan kesken työpäivää, aivan kesken kaikkea ja mitä tekee Pietari? Jättää kaiken, heittää ehkä verkot maahan tai ehkä ne jäävät järveen ja lähtee seuraamaan. Siinä kutsussa on jotakin niin voimakasta, että Pietari ei mieti kuka jää jälkeen. Hän hylkää perheensä, läheisensä, ja lähtee seuraamaan muiden opetuslasten tavoin sitä paimenta, joka häntä kutsuu juuri siinä hetkessä. En tiedä muistatko hetkeä, jolloin sinä omassa ammatissasi tai omalla paikallasi, kalastajana tai sinä mitä ikinä teetkään, päätit lähteä Jeesusta seuraamaan. Oliko se kutsu yhtä selkeä kuin Pietarilla vai oliko se erilainen? Oliko se pieni kuiskaus? Oliko se kasvun polku? Vai oliko se hetki, jonka muistat vieläkin - 5.7.1969 kello 21.03? Tämä on asia, mikä on vain sinulla tiedossa. Mutta me tiedämme, että päivän evankeliumissa Pietari jätti kaiken ja lähti Jeesuksen matkaan.
Päivän evankeliumissa me kohtaamme myös Pietarin, joka on todellisen ihmisen arkkityyppi eikä mitenkään kaunis sellainen. Me kohtaamme Pietarin, joka ei tunnun pääsevän jyvälle siitä, että mitä Jeesus häneltä kysyy, koska Jeesus joutuu toistamaan saman kysymyksen kolme kertaa. Rakastatko oikeasti ja kolmannella kerralla Pietari jopa turhautuu: "No kyllähän sinä tiedät." Tänä päivänä Pietari saattaisi jopa sanoa, että "Miksi jankutat? Olet kysynyt jo kaksi kertaa, älä jankuta." Nämä kolme kysymystä, jotka Jeesus esittää Pietarille, tapahtuivat sen jälkeen kun Jeesus oli noussut kuolleista. Elämme pääsiäisen jälkeisiä tapahtumia, joissa Jeesus on ilmestynyt opetuslapsille eri vaiheissa ja tässä hetkessä Jeesus on Pietarin kanssa aterian jälkeen keskustelemassa järven rannalla. Ei ole kovinkaan pitkä aika siitä, kun Pietari - tämä samainen Pietari - on kolmesti kieltänyt Jeesuksen sen jälkeen, kun Jeesus oli vangittu ja viety ristiinnaulittavaksi. Pietari on tuolloin kolmesti temppelin esipihalla todennut, että "En tunne sitä miestä.", "En ole koskaan nähnyt häntä.", "En tiedä kuka hän on." Tämän jälkeen Jeesuksen ennustuksen mukaisesti kukko kiekui kolmesti ja Pietari ymmärsi, että nyt tein juuri sen mitä Jeesus sanoi.
Voisiko tämä olla se syy, miksi Jeesus tenttaa Pietaria kolmesti päivän evankeliumissa? Rakastatko, rakastatko oikeasti, rakastatko aivan varmasti? Ja tässä tulee esiin Pietarin inhimillinen puoli. Ensin Jeesus kutsuu kalastajan ja sitten hän kutsuu ihmisen. Hän kutsuu sen ihmisen, joka on kieltänyt hänet kaikista vaikeimmalla hetkellä. Ihmisen, joka on hylännyt hänet silloin kun kipu oli suurimmillaan ja yksinäisyys ja tuska pahinta. Jeesus kutsuu ihmisen, joka kielsi tuntevansa hänet ja teki sen kaikista viimeisimmän tempun - en tiedä, en tunne. Se ihminen on ainakin minussa, ehkä se on myös sinussa. Ihminen, jonka on välillä vaikea uskoa. Ihminen, joka haluaa joskus paeta ja todeta, että ei kuulu minulle, en pysty tähän, en tiedä, en tunne, ei ole minun asiani. Välillä pyydän saarnan aikana ihmisiä nostamaan käden ylös ja vastaamaan kysymykseen. Nyt kysyn, että oletko koskaan löytänyt itsestäsi kieltäjän, joka toteaa että "Ei ole minun asiani."? Osa käsistä nousee niin korkealle, että kirkon katto on jo lähellä ja ajattelen, että tämä antaa vahvistuksen sille, mitä Jeesus haluaa päivän evankeliumissa meille teroittaa.
Koska, se kolmas Pietari on se kaikista tärkein Pietari, jonka takia me olemme tänäänkin täällä. Se kolmas Pietari on kulmakivi. Pietarin nimi merkitsee kiveä, kulmakiveä tai kalliota. Englanninkielisen Raamatun Matteuksen evankeliumin luvussa 16 Jeesus sanoo Pietarille englannista suomennettuna "Sinä olet kallio ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani." Suomenkielisessä Raamatussa tekstikohta kuuluu "Sinä olet Pietari ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani." tai rakennan kirkkoni - riippuen mitä raamatunkäännöstä käytämme. Juuri tässä kohdassa on jotakin vapauttavaa, vavahduttavaa ja äärimmäisen hienoa, mikä liittyy kristittynä elämiseen. Perheensä hylännyt kalastaja ja epäileväinen ihminen on se, josta tulee seurakunnan ja kirkon kulmakivi. Jeesuksen usko Pietariin ja samaan aikaan usko ihmiseen on äärimmäisen vahva. Jeesus ei halua kirkkoonsa täydellisiä ihmisiä. Hän ei halua paimentaa ihmisiä, jotka osaavat kaiken, jotka tietävät kaiken ja jotka eivät koskaan erehdy. Hän ei halua paimentaa ihmisiä, joilla on jo kaikki tai joilla on kaikesta viimeisin tieto. Jeesus kutsuu heitä, jotka ovat aivan tavallisia, erehtyväisiä, kompuroivia ja epäileviä. Jos katsotte opetuslasten joukkoa, niin siellä on paljon Pietarin kaltaisia. Pietari, joka on kieltäjä. Tuomas, joka on epäilijä. Johannes, joka miettii onko hän se kaikista rakkain - jopa narkissos-syndroomaan saakka. Juudas, joka pettää ja jonka petturuuden seurauksena Jeesus päätyy ristille. Opetuslapset eivät ole täydellinen joukko ja he olivat ensimmäinen lauma, jota Jeesus paimensi.
Ajattelen, että tänään meillä on koolla toinen lauma, jota Jeesus paimentaa edelleen tänä päivänä. Joukko ihmisiä, jotka olemme kaikki erilaisia ja erilaisuudessamme erityisiä, erehtyväisiä ja erehtyväisyydessämme inhimillisiä ja epätäydellisen täydellisiä. Tämä on se viesti, jota ylösnoussut Kristus, meidät kuoleman ja synnin vallasta vapauttanut Kristus, haluaa pääsiäisaikana meille vakuuttaa joka päivä ja joka hetki. Jos epäröit, että riitänkö minä, niin ei hätää - sinä riität. Jos epäröit, että kelpaanko - kyllä kelpaat. Jos mietit, että näkeekö Jeesus minut - kyllä näkee. Ei niin, että minä tietäisin sen vaan että Jeesus tietää sen. Jeesus, joka Jumalan Poikana ja todellisena ihmisenä myös tiesi mitä Pietari kokee ja miksi hän toimii niin kuin toimii.
Päivän evankeliumin kolmessa kysymyksessä - "Rakastatko minua?", "Oletko varma?" ja "Oletko aivan varma?"- Jeesus haastaa myös meitä kaikkia kalastajina, ihmisinä, kirkon kulmakivinä ja oman aikamme Pietareina kääntämään katseemme paitsi Jeesukseen, niin toinen toiseemme. Meistä jokainen on Kristuksen kuva ja meidän kasvomme heijastelevat Kristuksen kasvoja. Se miten me katsomme toinen toisiamme on tässä maailmassa aivan uskomaton vastavoima kaiken pimeyden, pahuuden, synkkyyden, huonojen uutisten, väkivallan, sorron ja epävarmuuden keskellä. Seurakunta voi olla käsittämättömän hieno vastavoima tälle kaikelle rakkauden, rauhan, valon - kaiken Jeesuksen opetuksen kautta. Jos katsomme toista ihmistä tässä kirkkosalissa tai kadulla ja esitämme hänelle kysymyksen "Rakastatko sinä minua?", niin silloin esitämme kysymyksen myös vastavuoroisesti Jeesukselle. Hän ei koskaan vastaa, että en rakasta ja hän haastaa meitä hyvänä paimenena siihen, että me emme hänen laumanaan sano koskaan kenellekään "En rakasta."
Silloin kun joku kääntää katseen pois kodittomasta, silloin kun joku ei auta köyhää, silloin kun joku ei yritä parantaa sairasta, silloin kun joku hylkää lapsen, silloin kun joku lyö puolisoaan, silloin kun joku aloittaa sodan ja silloin kun joku tekee jotakin pahaa eikä vastaa siihen hyvällä, niin silloin me toimimme sitä vastaan, mihin Jeesus meitä kutsuu. Silloin me rikomme laumaa, silloin me hajotamme seurakuntaa ja silloin me emme toimi tässä maailmassa sellaisena äänenä, jollaiseksi Jeesus meidät kutsui tänne toimimaan. Minun ei tarvitse kertoa teille, että tämä maailma kaipaa ja janoaa vastavoimaa ja rakkautta. Pahuutta, kylmyyttä, rahan valtaa ja muutenkin vallanhalua on aivan liikaa ja siksi tämä evankeliumiteksti on juuri nyt todella tärkeä ja arvokas.
Toivon, että tänään laitat käden sydämelle, laitat silmät kiinni, hengität syvään ja kysyt läheiseltäsi, itseltäsi ja Jumalalta "Rakastatko sinä minua?" Ja toivon, että se ääni, jonka kuulet on Jumalan ääni, joka sanoo "Rakastan." ilman sitoumuksia, ilman odotuksia, ilman edellytyksiä. Rakastan, koska Kristus on voittanut kuoleman ja synnin ja antanut meille sellaisen armon, joka on totta nyt ja ikuisesti. Jo rippikoulussa opin, että armo tarkoittaa "ansioton rakkaus minun osakseni". Päivän evankeliumin hengessä muutetaan tämä muotoon "ansioton rakkaus meidän osaksemme" - jokaisen meidän tässä kirkossa, tässä kaupungissa, tässä maassa ja tässä maailmassa. Armo on totta, jos me teemme siitä totta ja me olemme osa sitä laumaa, jonka paimen on ikuinen ja jonka valta ei koskaan häviä. Muista aina, että sinä olet rakastettu.
Kommentit
Lähetä kommentti